• Home
  • /
  • Kielten kolmikantaristeily Tallinnaan

Kielten kolmikantaristeily Tallinnaan

Kirjoittajat: Kaisa Hahl (Kasvatustieteellinen tiedekunta) ja Anne Riippa (Humanistinen tiedekunta), Helsingin yliopisto

Joukko Helsingin yliopiston opettajia ja tutkijoita Humanistisen tiedekunnan Kielten osastolta sekä Kasvatustieteellisen tiedekunnan harjoittelukouluista ja Kasvatustieteiden osastolta teki Kielten kolmikantaristeilyn Tallinnaan 21.-22. tammikuuta 2019. Kolmikantaristeilyn tavoitteena oli yhteistyön virittäminen ja vahvistaminen näiden tahojen kesken kielten opetuksessa ja tutkimisessa ja kieltenopettajien koulutuksessa. Viikin normaalikoulun yläkoulun rehtori Marja Martikainen oli matkan järjestäjä ja koollekutsuja. Matkan kustansi Kasvatustieteellisen tiedekunnan Kasvatustieteiden maisteriohjelman Ope osaa -hanke, joka on osa OKM:n rahoittamaa Uudistuva opettajankoulutus -hankekokonaisuutta. Tämänkertainen matka oli jatkoa syksyllä 2017 aloitetulle kolmikantatyölle.

Matkalla yhteisenä pohdinta-aiheena oli esimerkiksi päivänpolttava aihe monipuolisen kielivarannon säilyttämisestä Suomessa. Tällä hetkellä maassamme keskitytään kieltenopetuksen varhentamiseen ja ylioppilastutkinnon arvosanojen painoarvon lisäämiseen korkeakouluihin pyrittäessä. Kieltenopettajilla on huoli muidenkin kielten kuin englannin opiskelusta. Monipuolinen kielitaito on vähentynyt ja Suomessa ”pienten” kielten opiskelijoilla on heikentynyt kielitaito myös pääaineessa. Monessa kieliaineessa (englantia lukuun ottamatta) yliopistoon tullaan heikommalla kielitaidolla kuin aiemmin, joten yliopistossa kielten opetuksessa joudutaan keskittymään myös peruskielitaidon kohentamiseen. Opiskelijoita tulisi yhä enemmän ohjata vaihtoon kohdekieliseen maahan, jotta kielitaito saisi harjaannusta arjessa ja opiskelussa, jotta se vastaisi paremmin sellaista vahvaa kielitaitoa, jota opettajalta vaaditaan.

Matkalla pohdimme myös sitä, miten yhdessä voimme vahvistaa opettajaopiskelijoiden kompetensseja monipuolisesti. Tarkoituksena on lisätä vuoropuhelua ja yhteistyötä näiden kolmen kannan välillä, jotta voimme myös paremmin tuoda esille eri tahojen vahvuuksia ja tarpeellisuutta opettajankoulutuksen kokonaisuudessa. Yhteistyön ja tutkimuksen kautta voimme löytää parannettavaa ja uudistettavaa ja siten vastata paremmin uusien opettajien tarvitsemiin tietoihin ja taitoihin.

Suomi on viime vuosikymmenien aikana muuttunut demograafisesti ja nykypäivän uudenlainen monikielisyys on myös otettava huomioon kieltenopetuksessa ja kielitietoisuudessa. Vaikka moni nuori saattaa ajatella, että nykyään pärjää pelkällä vahvalla englannilla, on viesti työnantajilta kuitenkin toinen. Monipuolinen kielitaito parantaa opiskelumahdollisuuksia ulkomailla, esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa, ja se on arvostettua työelämässä myös neuvottelutaitojen myötä. Peruskoulussa liian usein eri aineet joutuvat kilpailemaan keskenään. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla englannin varhentaminen jo esikouluun ja päiväkotiin, jolloin peruskoulun alaluokilla voisi alkaa varhennettuna toisen pitkän kielen opiskelua. Kieltenopettajina meillä on myös huoli siitä, että vierasta tai toista kotimaista kieltä, varhennettunakin, opettaisi opettaja, jolla on itsellään vahva kielitaito. Siten hän olisi hyvänä esimerkkinä oppilaille niin ääntämisessä kuin kulttuurin välittämisessä. Yhteisenä toiveenamme on, että hallitus kuulisi ja kuuntelisi opettajankouluttajien ja kieltenopettajien pitkää kokemusta ja näkökulmia päätöksiä tehdessään.

Kielten kolmikantaristeily koettiin tärkeänä mahdollisuutena yhteistyön vahvistamiseksi. Osallistuminen keskusteluihin oli aktiivista ja motivoitunutta. Oli mielekästä ja mielenkiintoista päästä kurkistamaan kollegoiden arkeen opetuksessa eri tahoilla ja ajatuksiin kielipoliittisistakin kysymyksistä

 

Leave Your Comment Here